Olipa kerran kaks vanhaa tuolia. Ne loju kellarissa ja ulkona sateessa, ja on ihme että niissä oli vielä molemmissa kaikki palaset tallella ku pelastin ne ja raahasin vierekkäin yhteen kellarin nurkkaan. Pakko sanoa, että on aika pyhäinhäpäisy että niitä oli kohdeltu niin kuin oli, koska mun papan isä on aikoinaan tehny kyseiset tuolit (käsin siis).
Mun saadessa tuolit ne oli maalattu tummanruskeiks, mutta maali oli hilseilly pois ja muutenki se oli tosi ruman väristä. Päätin kunnostaa ne istumakelposiks (eli sellasiks, ettei niillä istuminen muistuttais rikkinäisellä vuoristoradalla ajelua) ja maalata uudestaan, koska mun mielestä niissä oli potentiaalia kaikesta niitten kokemasta rääkkäyksestä huolimatta.
Niinpä nappasin niistä toisen, purin sen palasiks, hioin sen (yllättävän vaikeeta - kokeile joskus hioa kolhiintunutta puuta, jossa on koristekaiverruksia, ni tiedät...), tein uudet puutapit ja kokosin sen taas tuolin näköseks.
Tällanen siitä tuli. Lommosuutensa vuoksi siitä ei sellasta siloposkista uutta tuolia saanut, joten päätin sitten hioa osan maalista pois, jotta tuoli näyttäisi kuluneelta. Tarkkasilmäisimmät huomaavat tuolin istuinosassa hailakan ympyrän, jonka tein spray-maalaamalla kakkupaperin läpi. Kuviosta ei tullut niin selkeää kuin piti, mutta lähemmin tarkasteltuna sen kyllä huomaa.
Kaikkialta en kuitenkaan maalannut - pohjan nimikirjaimet oli pakko säilyttää. Tällaisia kun ei valitettavasti jokaisesta Ikea-tuolista löydy. Ja no, oishan se aika hurjaa jos siellä tehtaalla joku suunnittelijarukka signeerais omakätisesti joka ikisen tuolin.
Mutta nii. Tuoli numero yksi on valmis ja on ollut jo pitkään, mutta toisen kanssa junnaa. Millaisen teen siitä? Samanlaista tuskin, mutta vaaleissa väreissä pysytään. Vaikka toisaalta sellainen tumma graffitinharmaa houkuttelis... Ja jonkun kuvion haluaisin siihen istuinosaan, mutta kysymys kuuluukin että minkä.
Mietintämyssyn omistaminen ois joskus aika jees.
